Minä pelkään hullun lehmän tautia eli BSE:tä. Olen pelännyt sitä 11-vuotiaasta asti. Näin 11-vuotiaana telkkarista tokumentin jossa joku lapsi kuoli BSE:hen ja uutisissakin kerrottiin hullun lehmän taudista. Uutisissa sanottiin, että ainut keino miten tautia voi välttää on välttää naudan syömistä.
Minä sitten 11-vuotiaana pikkutyttönä päätin ruveta kasvissyöjäksi. Parin vuoden päästä tajusin, että liivate voi olla peräisin naudasta, joten rupesin myös välttelemään liivatetta sisältäviä tuotteita. Muutaman vuoden kuluttua nettiä selaillessani löysin tietoa siitä, että BSE voi tarttua myös maidosta, silloin rupesin välttelemään myös maitotuotteita. Maitotuotteiden välttely ei ole helppoa, maitoproteiineja on lähes joka paikassa... Aloin ottamaan selvää maidottomasta ruokavaliosta vegaanien sivustoilta. Niillä sivustoilla käydessäni tajusin, että eläinperäisiä ainesosia on joka paikassa kuten, meikeissä, rasvoissa, lääkkeissä, kondomeissa, vaatteissa... Aloin välttelemään kaikkea joissa kuvittelin olevan jotain peräisin naudasta koska pelkäsin sairastuvani BSE:hen tai että lapseni sairastuisivat BSE:hen.
Elämästä tuli hyvin rajoittunutta, mitä enemmän välttelin kaikkea, sitä enemmän keksin lisää välteltävää. Aloin pelkäämään botulismia, syöpää, Ehec:iä... En pystynyt käyttämään enää säilykkeitä, en pitämään puhelinta päällä, pelkäsin mikroa, ulkomaisia vihanneksia ja hedelmiä..
Tästä kaikesta tuli mahdoton yhtälö, minun pitää olla äiti ja tehdä lapsille ruokaa ja samalla pelkäsin kaikkea, sain ahdistuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja samalla kuitenkin esitin kaikille, että kaikki on hyvin. Kukaan ei edes tajunnu mitään, ei edes mun mies. Naamioin kaikki mun pelot vegaanismiin ja eläinten oikeuksien ajatteluun. Minua nolotti ja nolottaa edelleen kaikki mun pelot siksi pidän ne itselläni.
Sitten tuli hetki kun ruuan laitto muuttui liian vaikeaksi, tein ruokaa, keksin että siinä on joku taudinaiheuttaja, enkä pystynytkään tarjoamaan sitä lapsilleni. Heitin ruuan pois, tein uuden jne. Tällainen toiminta vei aikaa, rahaa ja hermoja ja lapset vaativat myöskin huomiota 24/7.
Soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että mua ahdistaa. Sain ajan lääkerille ja siitä eteenpäin mielenterveysklinikalle. Nykyään käyn kerran viikossa psykologilla kognitiivisessa terapiassa pakko-oireiden takia ja kerran viikossa mulla käy kotona varhaispsykoosihoitajat, vaikken psykoosissa olekaan.
Ensimmäistä kertaa kun kävin psykologilla ja kuulin, että mulla on pakko-oireinen häiriö ja siitä tämä kaikki johtuu, helpotuin kun tajusin, että on muitakin mun kaltaisia "hulluja". Sitten kuulin, että oireet pahenevat mitä enemmän välttelen kaikkea. Oli aika pelottavaa kuulla, että mun ei pitäis enää vältellä niin sitten vasta ahdistuskin alkais vähentymään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti