Asuttiin pedofiilitalossa viisi vuotta, niiltä ajoilta muistan ahdistuksen. Mulla on todella vähän muistikuvia niiltä vuosilta ja se häiritsee mua. Minun selviytymis keinoni koko lapsuudessa on ollut olla ajattelematta miltä minusta tuntuu. Nyt taas tämä sama keino estää minua tuntemasta iloa nyt kun itselläni on lapsia ja asiat on ihan normaalisti pelkään koko ajan, että jotain pahaa tapahtuu, miten mun elämässä voi olla asiat ok se on epänormaalia mulle..??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti