Lapsuus...
Lapsuus on sellainen asia mikä alkoi kummitella mun päässä kun mä sain itse lapsia. Minä rakastan mun lapsia aivan valtavan paljon. Mua ei rakastettu.
Olen kolmas lapsi seitsemästä. Mulla on kaksi isosiskoa kaksi pikkusiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Rakastan sisaruksiani. Vihaan äitiäni.
Muistan kun olin n. 3-vuotias, olin konona 2-vuotiaan pikkusiskoni kanssa. Muita ei ollut kotona, olin vastuussa pikkusiskostani. Meillä oli kaapin päällä nukkekoti jolla me pienemmät ei oltais saatu leikkiä. Päätettiin kuitenkin leikkiä nukkekodin nukeilla ja sitten yksi nukke tippui patterin ja raskaan vudesohvan väliin. Yritin saada nukkea pois sieltä välistä ja sitten pääni jäi jumiin sohvan ja patterin väliin. En saanut päätäni millään pois jumista. Lopulta olin ollut varmaan tunnin verran jumissa kunnes pääsin irti sieltä. Silloin kun äiti tuli kotiin en kertonut tapahtuneesta mitään äidille koska pelkäsin hänen suuttuvan. Mulle nous korkea kuume ja nokkosihottumaa kasvoille koska olin ollut jumissa kuuman patterin ja sohvan välissä melko kauan. Äiti kutsui kotiin lääkärin tarkistamaan kuntoni (asuttiin silloin vielä Virossa ja lääkärit tulivat helposti kotikäynneille) Siitä huolimatta en kertonut tapahtumasta äidille ja pikkusiskokaan ei kertonu koska ei osannut vielä puhua.
Muistan kun olin 3-4-vuotias ja meille oli tulossa vieraita, äiti meni käymään kaupassa ja minä ajattelin ilahduttaa äidin. Pesin keittiön lattian jotta vierailla olis kiva tulla puhtaaseen keittiön ja äiti olis iloinen. Kun äiti tuli kotiin ja huomas, että keittiön lattia oli märkä hän raivostui ja otti vyön ja antoi piiskaa paljaalle pyllylle. Se oli ihan kauheaa ja nöyryyttävää ja ajattelin silloin olevan kauhean paha ja ajattelematon lapsi kun äidin ilahduttaminen epäonnistui niin pahasti. Myöhemmin äiti käski vielä pyytämään anteeksi kun olin ollut näin tuhma ja paha.
Muistan kun meidät vietiin joka kesä maalle isovanhempien luo kolmeksi kuukaudeksi ja äiti lähti ite aina takas kaupunkiin. Isoäiti vihasi mua koska mulla oli lapsista tummimmat hiukset ja ruskeat silmät niin isoäidin mielestä olin saatanallinen juutalainen, muista sisaruksistani isoäiti piti koska heilla oli vaaleammat hiukset. Isoäiti sanoi mua aina paskavarikseksi, hän kutsui mua nimeltä vain kun muita aikuisia oli läsnä. Isoisä oli kiva mutta hänellä oli kaksi lempi lapsenlasta isosiskoni ja pikkusiskoni. Isoisäni on mun lapsuudessani ollut ainut joka on kohdellut mua ihmisenä.
Muistan kun mulla oli munuaisten tulehdus 4-vuotiaana ja olin n. kuukauden sairaalassa ja sain kotiinkin vahvoja lääkkeitä, koska virtsan mukana tuli välillä myös verta. Lääkkeiden sivuoireena oli kuulon heikkeneminen. Jouduin usein kysymään uudelleen kun mulle sanottiin jotain. Äitiäni se ärsytti ja hän alkoi kutsumaan mua apinaksi ja muutenkin suuttui aina kun en kuullut mitä mulle sanottiin, siitä syystä sisaruksenikin alkoivat haukkumaan mua ja jouduin eristetyksi.
Muistan kun olin pikkusiskon kanssa kahdestaan kotona n. 6-vuotiaana. Mentiin äidin vaatekaapille ja kokeiltiin äidin mekkoja ja kenkiä ja päätettiin pitää äidille teatteriesitys kun äiti tulisi kotiin. Äiti kun tuli kotiin hän raivostui siitä, että oltiin käyty hänen vaatekaapilla. Äiti paiskas mut seinään ja otti pikkusiskonkin jalasta kiinni ja viskas lattialle ja otti vyön ja rupes pieksemään ja potkimaan. Myöhemmin meidän piti pyytää äidiltä anteeksi kun oltiinoltu näin pahoja lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti